Muusikko Taito Hoffrén ja taiteilija Juha Valkeapää aloittivat matkan sinne missä mitään ei tapahdu vuonna 2005. Matka on ollut pitkä, synkkä ja mutkainen, mutta tähän asti ollaan selvitty voittajina: Baltic Circlen matka sujui leppoisasti vaikka Mersu ei käynnistynytkään sunnuntaiyönä kun kotiinlähdön aika koitti. Parhaillaan huollamme itseämme ja valmistaudumme uusiin haasteisiin.

Quote from MMCA Seoul’s brochure: “The two artists invite the audience to a tent instead of a theater. After serving the audience coffee and pancakes, they begin the performance on a rocking chair. Rather than acting out a character or reading a fictive text, they tell the stories of their lives and recite the diaries they have been writing for many years. The performers become themselves, the stage becomes life, and the performance becomes a gathering. Against the ceaseless loop of production and consumption of art in a capitalist society, will Valkeapää and Hoffrén’s “politics of doing nothing” prove to be effective? Could it truly be possible to realize a bare performance, a bare life, a temporary gathering, an act of doing absolutely nothing?”

Ensimmäinen matka: Baltic Circle, Tehtaanpuisto, Helsinki, 17.-21.11.2010.
Toinen matka: Kajaanin runoviikko, Kauppatori, Kajaani, 8.-9.7.2011.
Kolmas matka: Homo Novus, Esplanade Park, Riika, 7.-8.9.2011.
Neljäs matka: Spielart, Gasteig, München, 18.-23.11.2011.
Viides matka: brut im Künstlerhausin edessä, Wien, 19.-21.1.2012.
Kuudes matka: PAZZ, Oldenburg, 21.-27.4.2012.
Seitsemäs matka: Göteborgs Dans & Teater Festival, 23.-26.5.2012.
Kahdeksas matka: Kesäkatu, Viiala, 16.6.2012.
Yhdeksäs matka: Baltoscandal, Rakvere, 5.-7.7.2012.
Kymmenes matka: Bastard, Trondheim, 13.-15.9.2012.
Yhdestoista matka: Seurasaari Soi!, Helsinki, 10.7.2013.
Kahdestoista matka: Nordwind, Hellerau, Dresden, 23.-24.11.2013.
Kolmastoista matka: Heidelberger Stückemarkt, 27.-28.4.2014.
Neljästoista matka: Baltic Circle, Lasipalatsinaukio, Helsinki, 12.-14.11.2014.
Viidestoista matka: MMCA, Soul, 20.-22.9.2019.

Lue lisää Matkan kotisivulta >>

“Mistään aivan helppohintaisesta muoti-zenistä ei ole kysymys, vaikka naivistisen visuaalisen ilmaisun annetaan rehottaa. — Henkisestä ja aineellisesta ylijäämästä tehdään taidetta: hukatut hetket, turhat sivupolut, menneisyyden tavarat ja mennyt esitys kelpaavat materiaaliksi. — Kun elämä on suoritettu, jää jäljelle vain tuhottu luonto, jossa ei tapahdu mitään. Voisiko olla toisin?” Maria Säkö, Helsingin Sanomat, 19.11.2010

“Heh: jos esityksestä jotain heikompia kohtia haluaa kaivaa niin ne olivat ehdottomasti kohtia, joissa jotain tapahtui. Onneksi niitä ei ollut liikaa!” Viljami Lehtonen, 23.11.2010

“Katsoja menee antamaan esiintyjille palautetta: –Ettepähän lipsuneet aiheestanne. Esityksessä ei tapahtunut mitään.” Ida Kukkapuro, Kainuun Sanomat, 9.7.2011

“Dass hier nichts passiert, ist gar nicht weiter schlimm. Es ist inzwischen spät in der Nacht, zuvor hat man verschiedene Japaner gesehen, die entweder todtraurig von ihrer Unfähigkeit berichteten, sich selbst spüren zu können, oder aber diese verzweifelt mit Sex zu bekämpfen suchten. Die Finnen hingegen nehmen das große Nichts mit einem Lächeln an. Und füllen damit Pfannkuchen.” Egbert Tholl, Süddeutsche Zeitung, 21.11.2011

“Und die kleinen Pflänzchen brauchen Schutz zum Gedeihen: Zum Beispiel die Finnen: Besuchte man Juha Valkeapää und Taito Hoffrén ohne einen Festivalzusammenhang in deren Zelt, man würde sich nur wundern, was die zwei da wollen, warum sie in diesem Zelt hocken und weshalb man bei ihnen ist. Doch als Teil des Festivals sind sie das retardierende Moment, das kleine Zauberchen, das kurze Zwischenspiel in einer Oper. Was man davor und danach sieht, wird anders durch die Finnen, die nicht als einzige vor allem mit Charme und Esprit entzückten.” Eva-Elizabeth Fischer und Egbert Tholl, Süddeutsche Zeitung, 5.12.2011

“En och annan verkar känna sig lurade över att ha valt bort festivalens andra föreställningar för att sitta i ett tält och rulla tummarna med två finnar. Och det är just genom detta, det obekvämt vanliga, som ‘Ten journeys’ lyckas. Dagens teaterpublik är van vi provokationer och tar allt från nakenhet till litervis med blod och offentlig onani med en klackspark. Ändå lyckas detta fullständigt harmlösa verk provocera och rubba oss på ett sätt jag sällan har upplevt. Valkeapää och Hoffrén visar, genom att få oss i publiken att avslöja oss själva som de nervösa kicksökare vi är, på hur rädda vi idag är för att göra ingenting. För att prata om tråkiga saker och spendera tid på meningslösa aktiviteter.

Precis som Duchamp fick sin publik att se bruksföremål på nya sätt får ‘Ten journeys’ oss i publiken att se på vardagen på ett nytt sätt. Faktumet att det är så obekvämt är högst intressant och gör att performancet just genom sin vanlighet verkligen blir något utöver det vanliga.”

Matilda Amundsen Bergström, Tidningen Kulturen, 27.5.2012

“Pidevalt toimus mitte midagi.” Hedi-Liis Toome, Teater Muusika Kino, 10/2012

Kuva: Jorma Airola