Työskentelin elokuussa 2026 kolme viikkoa Our Air -residenssissä Pietarsaaressa. Menin sinne inspiroituneena kahdesta asiasta, paikallisista luksusveneiden valmistajista ja siitä että Pietarsaaren alue muistuttaa niin sanottua sinistä vyöhykettä – ihmiset siellä elävät huomattavan pitkään. Yhdistin nämä kaksi asiaa työn alla olevaan talousaiheiseen Songs about Money and Debt, Communism and Solidarity -teokseeni ja sain tulokseksi katuperformanssin En sång om pengar och det goda livet.

Kirjoitin suuriin tekstitauluihin yksinkertaisia huomioita ja kysymyksiä monimutkaisista asioista, kuten “Mitä on hyvä elämä? Voiko hyvän elämän ostaa rahalla?” tai “Sitä mitä ei tarvitse, ei voi saada tarpeeksi.” Pukeuduin tekstitauluihin sandwich-mieheksi ja seisoin kävelykadulla lounasaikaan. Näky luultavasti hämmensi – mainostin jotain mutta mitä, edustin jotain mutta mitä, en joka tapauksessa myynyt mitään. Olin yhtä aikaa objekti jota katsotaan – pikkukaupungissa katsotaan uteliaan avoimesti – ja subjekti jolle puhutaan – mitä tämä käsittelee, mikä on suhteeni Jeesukseen jne. Kuulin myös muutamia elämäntarinoita, ja tuli tunne ettei ihmisillä ole ketään kelle puhua. En tiedä tuleeko tämä näkymään millään tavalla Songs about Money and Debt, Communism and Solidarity -teoksessa.

Kuva: Rita Leppiniemi