Pelko/Fear

Pelko/Fear on yhteistyö muusikko Taito Hoffrénin kanssa. Kuten otsikko kertoo se on esitys pelosta. Pelot yhdistävät ihmisiä ja läpäisevät yhteiskuntaluokat. Pelko/Fear liikkuu yksityisestä yleiseen, lokaalista globaaliin, pienestä suureen; konkreettisesti puhutaan yksityisistä ja paikallisista peloista, jotka laajenevat ajatuksen tasolla yleisiksi ja globaaleiksi. Henkilökohtaiset pelot ovat universaaleja. Kysymme, mitä minä pelkään. Mitä minulta jää tekemättä koska pelkään? Pelko tappaa uteliaisuuden ja rajoittaa elämää. Käännänkö katseeni ja miksi? Uskallanko katsoa silmiin, uskallanko kohdata asian, itseni, toisen? Toisaalta terve pelko suojaa meitä ja turvaa elämää. Kuka hyötyy siitä että pelkäämme, kuka lietsoo pelkoa ja miksi? Milloin turvallisuuden luominen aiheuttaa pelkoa?

Pelko/Fear-esityksen ensi-ilta oli Hangö Teaterträff -festivaalilla 8.-9.6.2019. Se on yksi osatuottajistamme. Muut ovat BIT Bergen ja Kanuti Gildi SAAL. Seuraavat esitykset: Kajaanin runoviikko 4.7., Helsingin kuvataidelukio 2.9., Kanuti Gildi SAAL, 2.-5.10. ja Meteor, Bergen, 17.-18.10.2019.

Pelko/Fear on oleskeleva, keskusteleva esitys. Harjoittelimme sitä yleisön kanssa. Kajaanin runoviikolla 2018 tutkimme aihetta kolmessa yleisölle avoimessa sessiossa. Ne olivat Kirje, Mörkö ja Turvaluola ja ne tapahtuivat teltassa Musiikkiopiston männikössä. Reijo Haukian kuva Turvaluolasta:

Jatkoimme harjoittelua yleisön kanssa Orimattilan taidemuseossa lokakuussa 2018, Kanuti Gildi SAALissa maaliskuussa 2019, Lainsuojattomat-festivaalilla Porissa ja Pukkilan Toimelassa, molemmat toukokuussa 2019.

Haluatko osallistua esitykseen? Kirjoita meille pelosta, mitä se tuo sinulle mieleen. Olisimme kovin kiitollisia jos kirjoittaisit siitä meille. Käsittelemme vastaukset luottamuksellisesti emmekä mainitse vastaajan nimeä. Kirjeesi voit lähettää osoitteeseen pelko(at)juhavalkeapaa.net.

Virallinen Pelko/Fear-sivusto löytyy täältä.

Ylhäällä oleva teos on Niina Lehtonen Braunin kollaasi. Niina teki Pelko/Fear-esitykseen neljä uutta kollaasia.

Föreställningen är utformad med såväl vuxna som unga åskådare i åtanke och den lyckas skickligt hålla balansen och undvika att bli vare sig för barnslig eller pretentiös. Den ständigt närvarande och avväpnande humorn är ett effektivt verktyg, likaså den trygga och förtroliga stämning som de två konstnärerna lyckas skapa i det dunkla lilla utrymmet. Otto Ekman, HBL, 11.6.2019

I know these kinds of conversational theatre pieces (as you have perfectly called it), where the performance seamlessly unfolds from the simple situation of being together, starts light and then, if it goes well, begins to reveal layers of metaphor or of a deeper theme, intertwining reality and play, sending the spectator’s mind off to wander. However, sometimes too much focus is put upon the format itself and its potentially exciting novelty for (some of) the audience and that’s where the story ends so to say – the theatre piece is left to be just a cool, slighty weird experience to be forgotten in a matter of hours. The performance on Friday evening however has left me with processes still going on in my head. Katsojan kommentti, 4.10.2019.