IKI-TURSO

Iki-Turso alkoi sukelluksena runolauluun lokakuussa 1998 ja muuntui vähitellen ääniteatteriksi. Yhdessä Heikki Laitinen, Eila Hartikainen, Taito Hoffrén, Maari Kallberg, Ilona Korhonen, Anna-Kaisa Liedes, Outi Pulkkinen ja Juha Valkeapää olivat parempia ääni-improvisaatiossa kuin runolaulussa. Tai ääni-impro oli mielenkiintoisempaa.

Syyskuusta joulukuuhun 1999 neljätoista eriteemaista runolaulukonserttia Kansallisteatterin Omapohjassa. Iltojen päälle runolauluklubit Meteorissa Lasipalatsissa.  Tammikuussa 2000 runolaulun sävyttämää ääniteatteria Kajaanissa ja aprillipäivänä Kiovassa.

Syyskuun viimeisenä Suomenlinnan täyttivät Iki-Turso-happening ja Imaanin huuto.

Helmi-maaliskuussa 2001 Soivia opastuksia Kulttuurien museossa ynnä irtokeikkaa: Katedraali soi Turussa, Kouvolan Kulttuurikimara ja Pikku-Huopalahden Kirkko soikoon.

Vuonna 2002 ääniteatteriteos Imaanin huuto Ateneum-salissa ja Kairon kansainvälisellä kokeellisen teatterin festivaalilla. “Rakastakaa ihmiset toisianne!” Huutoa ja supatusta, laulua ja kellojen kilkatusta, sotaa ja rauhaa. Irtokeikkaa: Kalevalapäivänä Sammatissa, 15. yö SKS:ssa, hhrrrmmmm Kuusankosken Lastenteatteritapahtumassa, Lönnrot-juhla Sammatissa, Viitasaaren Musiikin aika ja Marina Takalo -tapahtuma Kemissä.

Kesällä 2013 Iki-Turso kokoontui kuka ties viimeisen kerran Sommeloon, Kuhmoon ja Haikolaan.

”Suurin osa lähikylistä tulleista häipyy, kun rantalavan kantele- ja kuoroesitykset päättyvät. Onko Valkeapään kokeileva kukkuminen niin pelottavaa? Vai säikäyttääkö heidät pois Iki-Turson naisten arkaainen huutelu? Hehän ääntelevät ihan kuin karjaa kaitsisivat.” Tuija Yli-Lonttinen, Kainuun Sanomat, 14.7.2013

Kuva: Cata Portin